Mun on pakko saada kirjoittaa hieman tästä muuallekin kun henkilökohtaiseen päiväkirjaani. Asia on kuitenkin tällähetkellä niin suuri osa minua ja selittää miksi olen surullinen.

Paras ystäväni joka on lähiaikoina aiheuttanut mulle vain ahdistusta on lähtenyt. En näe häntä uudelleen yli vuoteen ja en usko että koko aikana tulen kuulemaan hänestä mitään, hän ei ole mikään maailman paras yhteydenpitäjä, minkä huomaa siitä kun emme kesän aikana nähneet kertaakaan. Olen aina tarvinnut häntä elämääni, enkä tiedä miten voin aloittaa koulun ilman tuota tukea. Ihmistä jonka kanssa olla yksinäinen yhdessä.

But once you knew a girl and you named her "Lover"
Danced with her in kitchens through the greenest summer
But autumn came, she disappeared, you can't remember
Where she said she was going to

But you know that she's gone
Cause she left you a song
That you don't want to sing ...

Viimeiset vuodet istuttiin kahdestaan koulun nurkissa ja oltiin vaan hiljaa tai naurettiin joillekkin asioille jotka muille olivat käsittämättömiä, mutta me ymmärrettiin täydellisesti mitä toinen tarkoitti.Ollaan tunnettu kymmenen vuotta ja niiden aikana meidän elämään on mahtunut niin hyviä kun huonojakin asioita. huonoja ehkä enemmän, mutta nyt haluan vain ajatella hyviä. Asioita joiden takia kaipaan häntä. Kaipaan sitä miten hän saa mut nauramaan vaikka olisin kuinka surullinen tai masentunut. Kaipaan hänen ääntään, vaivautunutta nauruaan kun hän uskottelee mulle että olen hauska:) aitoa nauruaan kun hulluttelemme yhdessä. Hänen loistavaa mielikuvitustaan jonka ansiosta lapsuuteni ei koskaan ollut tylsä. Saatettiin vaan kesken koulupäivän lähteä tunnilta ulos juoksemaan koska aurinko paistoi ja sitten istuttiin kiltisi:) jälki-istunnossa koulun jälkeen tunti vaikka oltaisiin voitu se juosta ulkona. Kaipaan henkilöä jonka kanssa voi jutella kaikesta mitä rakastan, kaipaan kirjastoreissuja joilla suositeltiin toisillemme kirjoja. Kaipaan muisteluhetkiämme kun kaihoisasti puhuimme menneistä.. Kaipaan myös niitä pieniä ennen niin ärsyttäviä asioita kuten hänen tapaansa muljautella silmiä ja huomauttaa mulle siitä kun sanon jotain väärää.

Kun hän vielä oli täällä pystyin uskottelemaan itselleni että hän välitää.

Hän on ollut poissa luotani jo viikon, mutta koska en ole häntä nähnyt niin asia ei oikein ole vielä selvinnyt mulle ja odotan koko ajan että hän ilmestyy ovelleni hymyilee ilkikurisesti ja sanoo jonkun laimean tekosyyn miksi ei ole soittanut. Lähdemme kävelylle meidän puistoon ja kun hän saa mut nauramaan ja katsoo mua hymyillen annan anteeksi.

...Singing, I believe that lovers should be chained together
Thrown into a fire with their songs and letters
Left there to burn
Left there to burn in their arrogance

But as for me I'm coming to my final failure
I've killed myself with changes trying to make things better
And ended up becoming something other
than what I had planned to be

- Bright Eyes: perfect Sonnet.